Sinut kerran löysin, ystäväin 
kuljit hetken yössä vierelläin. 
Silmäs mua katsoi niin 
kutsui lemmenhaaveisiin, 
ja meille loisti valot Moskovan 

Aamun tullen sinut kadotin, 
pois kun sammui valot kaupungin. 
Sanoit hiljaa näkemiin, 
lyhdyn alla erottiin. 
Nyt sua näenkö enää milloinkaa? 

Yhä etsin yhtä ikkunaa. 
Näen niitä monta miljoonaa. 
Kuljen iltaan tummuvaan, 
valot kertoo muistojaan, 
ja tiedän: en voi sua unohtaa